Ä: Ajattele, me päästään kattomaan Ti-Ti nalle. (Innoissaan)
M: Aha. Ai päästään vai? (Välinpitämättömästi)
Ä: Joo, mennään Rovaniemelle sitten kun Nallet tulee myös sinne.
M: Aha. (Jatkaa leikkiänsä)... Sitten siellä lauletaan Ti-Tiä ja Tau on siellä. Tirillä on tutti, Maatiakkella on myös tutti.
Ostin alkukuusta eBaysta janomen kantinkääntäjän. Viikko sitten sain sen ja nyt olen harjoitellut sen käyttöä. On se kyllä kätevä ja nopeaa. Kantinkääntäjä on teipattu jesarilla ompelukoneeseen kiinni, onneksi on kaksi konetta, niin ei tarvi irrottaa kääntäjää. Oli nimittäin pieni homma saada se juuri oikeaan kohtaan, kun tuohan ei oikeasti kuulu kun koneeseen.
Tein Millalle yhden mekon illalla, innostuin sitten kanttaamaan pääntien lisäksi helman ja kädentiet. Ennenkuin Milla meni nukkumaan, sovitin mekkoa, kun pääntie näytti olevan aika iso.
Milla katsoi silmät sädehtien mekkoa, "minä näytän ihan Mariposalta. Laitetaan tähän vyö ja tehdään siihen solmu. Sitten minä pistän siivet selkään ja olen Mariposa". Jep, minä kun olin ajatellut, että se olisi joulumekko :) Millan lemppari elokuva on nykyisin Barbie: Mariposa ja hänen perhoskeiju-ystävänsä.
voisko ne kädet laskea alas naamalta, kiitos!
Mutta sainpa yhden hyvän kuvan.
Meidän suloinen tonttuvauva <3
ps. Selailin kerran yöllä nettikangaskauppoja (ok, teen sitä melkein joka yö) ja ihastuin nuihin tonttuaiheisiin kankaisiin. Pakkohan niistä oli lapsille tehdä vaatteet. Ne onkin melkein joka päivä päällä nyt sitten :)
Meillä asuu mini-Riitta, "Hei lapset, tulkaa kaikki tänne minun käden alle "
"Tiri, Ti-Ti ja Tau, mikä nuille lampaille on tärkeää? " (meillä asuu myös lampaita, joita ruokitaan risuilla)
"Raikas vesi. Jos syö liikaa herkkuja, niin tulee maha kipeäksi. "
"Äiti, voitko laittaa mulle keinun? Sitten mie voisin katsoa sitä Ti-Tiä, missä Riitta keinun." (Meillä on olohuoneen ja eteisen oviaukossa koukut, että saa keinun sisälle. )
"Kato äiti, minä olen ihan Riittan näköinen. " (Joskus myös hoksaa jostain vaatteesta, että nyt voitais katsoa sitä Ti-Tiä, missä Riittalla on myös jotain samantapaista päällä.)
Iso poika kohta jo ♡
Matias 7 kk, ei ole oppinut ryömimään, mutta konttaus sujuu. Varsinkin, jos lattialle jättää puhelimen tai tabletin. (Milla oli 8 kk, kun oppi konttaamaan)
Ja pystyyn olisi pakko päästä koko ajan.
Käytettiin hellun kanssa lapset tänään neuvolassa saamassa influenssarokotteen toinen piikki.
Tyttö illan päälle kertoi tädille neuvolakäynnistä.
Tyttö "Minua pistettiin tähän jalkaan. Sitten siihen laitettiin laastari. Siinä on LEIJONA! On siinä muitakin elukoita."
Täti "Sattuiko pistäminen? Itkitkö?"
Tyttö "Ei se sattunut. En itkenyt. " (Äiti heitti tähän väliin oman kommentin)
Täti "Pitikö joku sinua sylissä pistettäessä? "
Tyttö "JOO! ISI!"
Täti "Oliko isin sylissä turvallista olla? "
Tyttö "Eeeei!"
Äiti "Tiiätkö rakas mitä turvallista tarkoittaa? "
Tyttö hymyilee ja kuiskaa "Että sataa vettä!"
Olen havitellut jo pidemmän aikaa tabletille suojakoteloa, mutta välillä kun pitää pihistellä, niin päätin tehdä itse. Jostain löysin videon missä tehtiin nahalla päällystetty kotelo, mutta siinä oli mun mielestä hieman liian monta "ylimääräistä" vaihetta.
Aloitetaan piirtämällä malli tabletista. Tän vois tehdä suoraan pahville, niin säästyy yks vaihe, tajusin itekin vasta pahville jäljentäessä kaavaa.
Sitten jäljennetään kaava pahville. Näitä kappaleita tulee tosiaan kaksi.
Kappaleiden väliin tulee tuommoinen tabletin paksuinen suikale. En mitannut omaa, niin tuli hieman leveämpi.
Kaavat asetetaan kaksinkertaiselle kankaalle ja leikataan saumavarojen kanssa kaavojen ympäriltä.
Kaavojen muodon voi jäljentää kankaalle ompelua varten. Nupitin kankaat yhteen ja ompelin ulkoreunat, mutta jätin toisen pään auki. Pahvit sujautetaan pussin sisälle.
Kannattaa muuten ennen ompelua katsoa kuminauhoille oikea kohta. Kuminauhat laitetaan kankaan oikealle puolelle, jolloin ommellessa kuminauhat on kahden kappaleen välissä. Kuminauhojen kohdalla tein edestakais ompeleen, että varmasti pysyy kunnolla kiinni.
Tässä kuvassa olen jo sujauttanut toisen pahvin tuonne sisälle ja nuo kuminauhat kiinnitin ompelemalla tuosta pahvin vierestä.
Sen jälkeen laitoin sen suikaleen tuonne sisälle ja myös sen toisen pahvin kappaleen. Ompelin myös suikaleen toiselle puolelle tikkauksen. Näin kotele taipuu nätimmin, eikä pahvit pääse liikkumaan sisällä.
Aukinainen pää nupitetaan ja ommellaan tuosta pahvin päältä. (Voi ommella myös käsin, jos kone ei suostu ompelemaan pahvin läpi.) Mulla ei tosiaan kauhean paksu pahvi ollut ja hyvin jaksoi kone ommella.
Jos kotelon haluaa pysyvän kiinni voi ommella kankaasta suikaleen, johon kiinnitetään tarranauhaa.
Kohdista tarra kotelon etupuolelle keskelle. Mulla oli tarra n. 5cm pitkä. Tarra ommellaan tuosta päältä. 
Ja suikale ommellaan takapuolelle samalle kohtaa.
Ja sitten kotelo on valmis. Pysyy pystyssä, kun sen tarran laittaa kiinni tuolta sisäpuolelta.
Mun mielestä tää on paljon kivemman näköinen, kuin ostettu. Eikä tässä mennyt kuin pari tuntia. Ja jos kotelo hajoaa, niin äkkiähän sitä uuden surauttaa.
Kaks mun siskoa jo vihjaili, että heillä synttärit lähestyy. Ilmeisesti pitäis ommella heille lahjaksi kotelot myös. Toisen siskon tablettia sovitin koteleen salaa tänään.
Tilkkutöiden inhottavin asia on pienten tilkkujen yhdistäminen.
Ja ne pitäisi saada pysymään saman kokoisina.
Sitten on vielä se silitys.
Ja tilkkujen määrä tulee aina arvioitua väärin.
Mutta on tässä jo hyvä alku.
Jatketaan huomenna.
Meidä neiti yks ilta (okei on siitä melkein kuukausi) ihastui Retroprinsessan bannerissa olevaan tilkkupeittoon. Ja mekko olis kuulemma siitä pitänyt ommella. Ja itkuhan hällä tuli, kun ei meillä ollut semmoista kangasta. Kommentoidessani Retroprinsessan postausta, tuli mieleen tehdä tilkkumekko.
Eikä siinä auttanut, kun alkaa leikkaamaan tilkkuja ja yhdistämään kankaaksi.
Meni siinä hieman aikaa, kun ompelin lasten mentyä nukkumaan. Eikä kovin myöhään yötä viitsi ommella, jos äänet kuuluukin naapuriin. Vaikka ei meillä lapset koneiden ääniin herää.
Mulla hieman laiskotti leikellä nuita tilkkuja, niin päätin tehdä liivimekon. Sitten tajusin, että siihen pitää vuori laittaa, kun saumoja on niin paljon sisäpuolella. Pitsiä helmaan lisäpituudeksi.
Lopputulos on aika kivan näköinen. Neiti tais pitää viitisen minuuttia päällä ja sitten riisui mekon "huh huh, mulla tuli kuuma". Eikä sitä tiedä, ehkä innostun joskus tekemään toisenkin tilkkumekon, jos kivoja kankaita löytyy.
Nyt on muutenkin ollut menossa mekoton kausi, mutta jospa mekot taas kesällä kelpaisi päälle. Niitä on niin kiva ommella :D